Adrian Smithin Iron Maiden!

En lähtenyt Sonisphereen, koska en vanhuuttani jaksa festareita, ellei niillä esiinny Kiss. Kaduttaa, sillä niin paljon olen kuullut ylistäviä arvioita myrskyn murjoman tunnelman ainutkertaisuudesta, ja siitä, kuin Adrian Smith ja Iron Maiden ottivat homman haltuun. Toinen syy oli se, ettei edellinen Maiden-levy, A Matter of Life and Death (AMOLAD), sisältänyt mielestäni ainuttakaan hyvää biisiä. Kuten moni muukin, myös minä lyttäsin kyhäelmän surkeana päätöksenä pitkälle uralle. Onneksi olin tavoilleni uskollisena väärässä, onhan bändissä sentään kitaristina Adrian Smith.

Uusin levy The Final Frontier on todella kova. Siis jopa hätkähdyttävällä tavalla, kun vertailukohdaksi asettaa AMOLAD:in. The Final Frontier ei kuitenkaan ole kovin paljon erilainen levy kuin AMOLAD, molemmat koostuvat pitkistä kappaleista, eikä mitään auringonlaskun hittiä olla lähdetty hakemaan. Biisit vain ovat aivan eri planeetalta, kekseliäitä ja maidenmaisia. Löysä läpsyttely on haluttu jättää taakse, voisin jopa kuvitella, että AMOLAD:in paskuudesta sisuuntuneena Harris on halunnut näyttää “vielä kerran”. Lisäksi mukana on Adrian Smith, oli myös edellisellä, muttei soittanut tosissaan.

Olen aina pitänyt Rime of the Ancient Marinerista ja Alexander the Greatista, ne ovat minusta edelleen Iron Maidenin kaksi parasta biisiä. Proge-tyyliin massiivinen mitta, vaihtelevat osuudet ja paikoin humoristinen (ei kylläkään kuulu progeen millään lailla) kerronta kuuluvat myös The Final Frontierilla. Lisäksi mukana on Adrian Smith. Harmittaa vain, että menin ensimmäisenä ostamaan kuvavinyylipaketin, jonka soundit ovat todella kehnot. Onhan se todella upea setti, mutta levyn pitäisi olla kuuntelua varten, vaikka Adrian Smith soittaakin joka biisissä. Spotifystä löytyy jo, joten cd:n voi ottaa haltuun sitten joskus. Muuten ei voi kuunnella autossa, mikä olisi viheliäistä.

Minä olen tänään hyvin iloinen, kiitos Adrian Smithin. Lähes yhtä iloinen kuin saadessani ensimmäisen Maiden-levyni silloin joskus, kun tuntui ettei mikään ole ikuista, paitsi Margaret Thatcher. Hiekkalaatikolla ei oltu kuultukaan Adrian Smithistä.